Nappulat... ovat nappuloita....

Terve!.... enkä ole.. eikun mitä!? 

Kyllä on aika kulunut nopeasti. En ole julkaissut tänne mitään vajaan kolmen kuukauden aikana ja vähän se nyt harmittaa. No tiedättekö mitä minun piti julkaista uutenavuotena teksti, mutta mitenkä kävikään...

...jäi muuten julkaisematta tuo teksti..

No nyt voin ilmoittaa, että valmistun vasta syksyllä ja se minua hieman ahdistaa. Ja minun tekisi pitää puolenvuoden tauko opiskelusta. Tuntuu vaan niin uuvuttavalta ajatukselta jatkaa vaan opintoja tämän koulutuksen jälkeen. Ehkä minä haen seuraavaan kouluun vasta vuoden 2018 kevään yhteishaussa. Ja noh meinaan kylläkin tehdä seuraavan koulutuksen oppisopimuksella, mutta nyt sekin on alkanut ahdistamaan. En tiiä mutta ahdistaa vaan niin saatanasti.

Karkuun!

Joo en todellakaan tiedä miten mun pitäisi nyt olla tai oikeastaan tiedän. Minua vaan stressaa niin helvetisti, että pääni leviää. Meinaan kyllä mennä terapiaan. Minulla on paljon asioita joita pitää aukoa. Ja minulla on sellainen tunne, että ihmiset minun ympärillä eivät enää jaksaa jauhaa minun kanssa siitä samasta paskasta. Joten terapeutti on ihan kohdallaan. 

Onneksi...

Kaikki ei mene ihan päin honkia. Minulla ja poikaystävälläni menee tällä hetkellä niin hyvin, että se auttaa arjen keskellä. Mä vaan haluaisin käpertyä hänen kylkeensä joka yö, mutta emme asu vielä yhdessä. 

Toisinaan on hieman yksinäistä omalla kämpällä, mutta en ikinä enää ota kämppistä. Se puoli vuotta mitä minulla oli kämppis. Se oli aivan jotain hirveetä, että melkein pää levisi siinäkin touhussa. Onneksi en näe sitä  ihmistä enää kovin usein.

Mutta joo nyt on hetkeksi avauduttu ja katellaan taas jossain vaiheessa onko mulla jotain erikoista ilmoilla.  Kiitän ja kumarran.